Kaari Utrio: Oikeaa suomalaista ruokaa

"Meillä kotona arkipäivän hengellisyyteen kuuluu sekä jätteiden lajittelu että lähiruuan suosiminen. Siksi perheessämme paasataan suomalaisesta ruuasta samaan tapaan kuin vanhaan aikaan rovastit paukuttivat uskonkappaleita saarnastuolista. 

Kotitaloutemme on nauttinut lähikalaa vuosikymmenet, koska järvi on likellä. Talvikalastus jäi kurjien jäiden aikana, mutta onneksi on perjantainen tori. Torin lähikalaa ovat silakka, made, ahven, kuha ja lohi, Salon kaupungin lähivesiltä pyydettyjä. Pakastimessa odottavat vuoroaan somerolainen porsas ja karitsa. Lihat saapuvat paloiteltuna keittiöön syysteurastuksen jälkeen. Isännän mielestä on turvallista syödä sellaista lihaa, jonka kasvattajan tuntee.

Olemme etuoikeutettuja maalaisia, jotka pystyvät hankkimaan ruokaa suoraan tuottajilta. Mutta ei se täälläkään ilman vaivaa hoidu. Helpompaa olisi ottaa marketin hyllyltä limabroileria, joka ei enää keskieurooppalaisille kelpaa.

Kysymys onkin preferenssistä: haluanko tietää, mitä syön, uhraanko aikaa hankkiakseni puhtaita, maukkaita raaka-aineita. Rahasta laatu ei ole kiinni. Markettiruoka ei ole halpaa.

Enemmän kuin omia syömisiäni mietin lastenlasteni ruokia päiväkodeissa, kouluissa ja armeijassa. Saavatko he varmasti oikeaa suomalaista ruokaa, jota ei väännetä ja vatkata muovia muistuttavaksi taikinaksi; siitä sitten muotoillaan muka oikeita perunoita ja pihvejä? Tuodaanko ruoka kaasun katkussa toiselta puolen maata vai haetaanko naapurikylästä? Kansantuotetta on sekin, kun suomalainen syö suomalaisen omenan. " -Kaari Utrio 

Teksti julkaistu alunperin ET-lehden numerossa 10/2009.